En ole pitkään aikaan kirjoittanut erikoispostauksia, joten nyt on sen aika. Tässä postauksessa kerron teille tarkemmin itsestäni ratsastajana. Käsittelen ratsastajuuttani aivan alusta tähän päivään asti, joten varautukaa pitkään tekstiin!
Ratsastuksen tosiaan aloitin heti opittuani istumaan, tästä saan kiittää äitiäni. Ratsastuskoulussa aloitin ollessani 5 tai 6-vuotias. Ratsastin Järvenpään ratsastuskoulussa ja lisäksi vuokrasimme islanninhevosia Minzun islanninhevostallilla.
Ratsastuskouluaikoina ratsastus ei ollut minulle millään lailla kilpaurheilua. Ratsastelin onnellisena kulahtaneissa varusteissa ja toivoin pääseväni estetunnille lempiponeillani Siirillä tai Deemonilla. Kävin yhdet kilpailut tehtäväluokassa ollessani 7-vuotias, mutta kilpaileminen ei silloin vielä napannut mukaansa.
Tässä minä ja silloinen lempiponini Deemon vuonna 2008 |
Vaikka kilpailin omalla ponillani muutamia pikkukisoja, ei kilpaileminen ollut ihan se meidän ykkösjuttu. Lähinnä vaan nautin siitä, kun pääsin ratsastamaan niin paljon kuin halusin.
Onnellinen poninomistaja♥ Minä ja Amanda kesällä 2009 |
Estekurssi takkulassa kesällä 2010, minä ja Topi |
Amanda kesällä 2009 |
Amanda, syksy 2012 |
Amanda, kevät 2013 |
Hippu syksyllä 2013, materialismionnellisuus huipussaan uusissa varusteissa. Lainakuskina paras kaverini Milla. |
Kouluakin oli kisattava (kiitos vaan äiti), vaikka ihan tosissani inhosin kouluratsastusta. Ja koulupuolella oli valmentauduttava, vaikka ei se oikein jaksanut kiinnostaa.
RiRa 17.5.2014, 80cm ja neljäs sija. Näissä kisoissa 70cm luokassa onnistuin pilaamaan radan tekemällä aivan ihmeellisiä virheitä. |
KumRa 8.6.2014, heC toinen sija. Samoissa kisoissa voitimme heB luokan |
Tilannetta ei ainakaan helpottanut Uuno-ruuna. Kuinka johonkin hevoseen voi ihastua niin paljon? Uunon jälkeen Hippu tuntui aina yhtä vaatimattomalta, mutta ei auttanut muu kuin jatkaa yrittämistä. Hippu oli se hevonen, joka minulla oli käytettävissä ja siihen oli tytyminen.
Uuno ja 100cm |
Alli Ponibreederseissä |
Hippu Jokelassa |
Kuitenkin jossain takaraivossa poltti vielä halu päästä kisaamaan. Toteutin materialismiani hankkimalla upouuden kisatakin ja Hipulle uudet suojat, meidän onnensuojat.
Eipä aikaakaan, kun löysin itseni esteratsastuksen seuramestaruuksista. Turha reissu, kotiintuomisina 8vp 70cm luokasta ja hylky 80cm luokasta. Onnensuojat eivät tehonneet :D
Se siitä varmuudesta taas, ja treenit alkoivat mennä jyrkkää alamäkeä. Hippu joko kielsi tai ainakin sain sen usutettua aivan ihmeellisiin hyppypaikkoihin.
Pian vuorossa olivatkin kouluratsastuksen seuramestaruudet. Olin rataan tyytyväinen, mutta tuomaristo ei ollut. Karmaisevan tappioni jälkeen kirjoitinkin tänne melko tulikivenkatkuisen postauksen aiheesta, enkä kadu edelleenkään.
Koulumestaruuksissa ennen radan alkua, pahoittelen laatua. |
Sen sijaan olen löytänyt sisäisen kouluratsastajani. Koulupuolen arvostus on noussut paljon, haluan saada Hipusta sileällä kaiken irti. Suhtaudun kouluvalmennuksiin vakavasti, haluan päästä etenemään ja kilpailemaan vaikeammissa luokissa.
Se pelko, jota joskus Amandan kanssa koin, on juurtunut minuun niin syvälle, että tietyissä tilanteissa tietty reaktio tulee ihan vain pelosta. Vaikka tiedän, että Hipun kanssa on ratkaistava eteen, on jarruttaminen luontevampaa. Itsesuojeluvaisto laittaa minut tekemään asioita, jotka eivät aina ole niitä järkevimpiä. Epävarmuus ei vain katoa, eikä estepuolella valmentajalta tule niitä neuvoja, joita tarvitsen. Ei, vaikka asiasta on sanottu ääneen.
En koe olevani sittenkään se esteratsastaja, joka olin vielä kesällä. Muistellessani kaikkia niitä sekoiluja, joita radoilla harrastin, kauhistuttaa minua oma varomattomuuteni. Ehkä joskus, ollessani tarpeeksi kokenut ja saadessani varmuutta varmoilta suorittajahevosilta, pytyn taas ottamaan suurempia riskejä, mutta en nyt. Nyt keskityn keräämään rohkeutta voidakseni tehdä kohtuu varman ja mukavan kilpailukauden ja treenaan ahkerasti kouluratsastuksessa päästäkseni vaikeampiin luokkiin ja saavuttaakseni entistä parempia prosentteja. Se kilparatsastaja sisälläni ei ole kadonnut, vaan ohjailee edelleen suurta osaa valinnoistani!
Tosi Kiva blogi sulla ja Kiva postaus :) liityin lukijaksi ja toivoisin tällässiä lisää ^^!
VastaaPoistaKiitos paljon, toinen saman tyyppinen postaus onkin jo suunnitteilla :)
PoistaHieno postaus! Näin pitäisi useamman rehellisesti uskaltaa kertoa itsestään ja myös mokistaan, peukkuja tälle! :)
VastaaPoistaKiitos paljon! Mä oon myös sitä mieltä että blogia pitäisi kirjoittaa rehellisesti ja pystyä kertomaan myös heikkouksistaan. Itse ainakin opin kirjoittaessani todella paljon itsestäni ja ajattelen asioita ihan tosissani, jotta saan ne kirjoitettua ymmärrettävään muotoon :)
Poista